Jotenkin se vain jäi; ensin en muistanut koko asiaa ja kun lopulta muistin, olin jo toisaalla muissa menoissa ja kulkeminen hautausmaalle saakka olisi tuntunut isolta ponnistukselta. (Se sijaitsee korkean mäen huipulla jopa noin kilometrin päässä kotoani...) Tuli melkein huono omatunto kun ei tullut t ä n ä k ä ä n vuonna lähdettyä sinne; viime vuonna Australiassa ajatuksenani oli myös käydä heitä kynttilöin muistamassa, mutta se jäi. Kotona perheeni käy joka vuosi viemässä lyhtyjä isoäidin ja isoisän haudalle pyhäinpäivänä.
Toisaalta konkreettisesti edesmenneiden rakkaiden haudalla käyminen ei ole ainoa tapa muistaa heitä. Yhtä hyvin voin sytyttää kotonani kynttilöitä ja käyttää hetken aikaa heitä ajatellen, tai ilman kynttilöitäkin ja ihan missä tahansa muistella.
Niinkuin eilen tein; tulee kerta kaikkiaan niin levollinen ja hyvä olo, kun sytytän tuikkuja ikkunalaudalleni, annan ajatusteni seikkailla vapaasti ja katselen ulos öistä kaupungin elämää; kuinka lumihiutaleet hiljalleen värittävät puut ja kadut valkoisiksi ja kuinka autot ja ihmiset lipuvat ohitse. Hauskaa miettiä minne kukakin on menossa tai mistä tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti