La Croisière avec les filles- Tyttöjen risteily

Oltiin neljän tytön kanssa Silja Europalla viettelemässä pikkujouluja ja laiva oli tupaten täynnä monenmoisia kanssajuhlijoita. Matkaa varatessa oli vapaana enää vain C-luokan hyttejä, jollaisessa sitten olimmekin mukavasti autokannen alapuolella.

       Luulen vähän, ettei näitä autokannen alapuolisia hyttejä siivota lakanoiden vaihtamista lukuunottamatta laisinkaan. Vaikuttaisi myös siltä, että laivan hissit on ohjelmoitu tulemaan kakkoskerrokseen vain siinä tapauksessa, -ja joka toinen kerta vain sittenkin- ettei kakkoskerroksesta tulleen hissikutsun jälkeen seuraavaan kymmeneen minuuttiin vahingossakaan yritetä tilata hissiä mistään muusta kerroksesta. Toisaalta tulihan siinä sitten vähän hyötyliikuttua, kun useasti tarvottiin ahtaita porraskäytäviä pitkin ihmisten ilmoille sieltä alamaailmoista.

       Näistä pienistä epäkohdista huolimatta saimme todeta sen, että meiän kerroksessa oli ehdottomasti kovimmat bileet. Sääli sitä nuorta naissiivoojaa, joka siellä yöllisen biletyksen jälkiä koitti peitellä seuraavia risteilijöitä varten: voin kertoa että peiteltävää riitti!! Hyttikäytävä oli täynnä pähkinöitä, sipsejä, tölkkejä, pulloja, tupakantumppeja ja kaikenlaisia ihania ihmisen eritteitä. Yöllä saatiin pomppia hyttiimme käytäville leiriytyneen futisjoukkueen yli ja aamupalalle oli ihan hauska kävellä: käytävällä vaan makas selällään joku nuorukainen ihan ilkosillaan.

       Baarin puolellakin rakas vastakkainen sukupuolemme antoi parastaan: eräs miekkonen päätti tosta noin vain ottaa sukukalleutensa esille ja alkaa pissiä ihan pokkana siinä keskellä baarin lattiaa. Meiltä tultiin kyselemään et "onks teil joku sinkkuelämää-risteily vai" , johon kaveri oli vastannu hyvin et "joo on ja mä oon se Samantha". Mehulinjalla matkalle lähdin, mutta kyllähän siitä vähän sitten tuli luistettua... Hauskaa oli!

        Aamulla kierreltiin laivan iki-ihania puoteja; tällä kertaa ei ollut varaa varsinaisesti mitään ostella, mutta yllätyin kuinka kivaa ikkunashoppaaminenkin voi olla. Kaveri vei pikkuiselle siskontytöllensä tuliaisiksi soman paidan ja innostuin itsekin katselemaan lastenvaatteita! Niin nättejä, että melkein tekisi mieli alkaa ostaa niitä varastoon.

       Sain siellä kierrellessä paljon jouluisia näpertelyideoita. Tässä esimerkiksi kuva joulukorttitelineestä, jollaisen voisi helposti tehdä itsekin:

Löysin myös hauskoja tyttötontun asuun tehtyjä joulukalentereita ja hymyilyttävän mietelauseen eräästä kyltistä: "Naiset ja kissat tekevät mitä lystäävät- miesten ja koirien tulisi vain ottaa rennosti ja tottua ajatukseen..." Tässä vielä suloisia neuleisiin puettuja kuumavesipulloja ja söpöimpiä lastenvaatteita:

 

Le Monde dans ma fenêtre- Maailma Ikkunassani

Eilen oli pyhäinpäivä: olisi ollut ihana kävellä pimeässä sadoin lyhdyin valaistulla hautausmaalla ja sytyttää itsekin kynttilä omien rakkaiden muistoksi.
       Jotenkin se vain jäi; ensin en muistanut koko asiaa ja kun lopulta muistin, olin jo toisaalla muissa menoissa ja kulkeminen hautausmaalle saakka olisi tuntunut isolta ponnistukselta. (Se sijaitsee korkean mäen huipulla jopa noin kilometrin päässä kotoani...) Tuli melkein huono omatunto kun ei tullut t ä n ä k ä ä n vuonna lähdettyä sinne; viime vuonna Australiassa ajatuksenani oli myös käydä heitä kynttilöin muistamassa, mutta se jäi. Kotona perheeni käy joka vuosi viemässä lyhtyjä isoäidin ja isoisän haudalle pyhäinpäivänä.
       Toisaalta konkreettisesti edesmenneiden rakkaiden haudalla käyminen ei ole ainoa tapa muistaa heitä. Yhtä hyvin voin sytyttää kotonani kynttilöitä ja käyttää hetken aikaa heitä ajatellen, tai ilman kynttilöitäkin ja ihan missä tahansa muistella. 
       Niinkuin eilen tein; tulee kerta kaikkiaan niin levollinen ja hyvä olo, kun sytytän tuikkuja ikkunalaudalleni, annan ajatusteni seikkailla vapaasti ja katselen ulos öistä kaupungin elämää; kuinka lumihiutaleet hiljalleen värittävät puut ja kadut valkoisiksi ja kuinka autot ja ihmiset lipuvat ohitse. Hauskaa miettiä minne kukakin on menossa tai mistä tulossa.  

Contre la vie harmonique- Kohti tasapainoisempaa elämää?

E n ole vielä lukuisista(?!) yrityksistäni huolimattakaan ihan tasapainossa tämän arjen, koulun ja muun elämän pyörittämisen kanssa. Tuntuu siltä, etten voi koskaan saada kaikkia näitä asioita rullaamaan samaan aikaan. Jos panostaisin kotiini; kuten vaikka siivoaisin, pesisin pyykkejä edes joskus, saatika tiskaisin useammin kuin kerran kahdessa viikossa, veisi se hurjan paljon aikaa pois ystäviltä ja muulta sosiaaliselta elämältä (facebook). Jos taas käyttäisin aikaani koulujuttuihin, mikä kyllä kuulostaa niiiin epärealistiselta tässä jo ajatuksenkin tasolla, mutta etenkin, jos tekisin sen a n t a u m u k s e l l a, jäisi aikaa hädin tuskin nukkumiseen. 
       Ihminen on ja eritoten koen itseni hyvin sosiaaliseksi otukseksi; kyllä mulla hajoisi pää olla päiväkin täällä neljän seinän (ja/tai pelkkien koulunseinien) sisäpuolella. On totta, etten ole koulussa yksin; M u t t a kuitenkaan ympäristönä ja puitteina se ei ole ehkä rentouttavin mahdollinen ystävien kanssa ajan viettämiseen. Ei sovi myöskään unohtaa muita tarpeita; haluan harrastaa liikuntaa, laittaa ruokaa ja ehtiä vielä syömäänkin sitä, eikä joskus tekisi pahitteeksi vain ollakaan; lukea vaikka lehtiä. 
        Olisi kiinnostavaa tietää miten muut kanssatallaajat ovat ratkaisseet tämän ongelman. Meiltä ihmisiltä vaaditaan yhä enemmän asioita, kuten sitäkin, että kaikessa tässä vaatimusten verkossa pitäisi aina jaksaa, vaikkei aikaa ja voimia enää riittäisikään muiden töiden ja arjen pyörittämisen jälkeen omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimiseen. Raha ja/tai sen puute tuo myös varsinkin opiskelijan elämään oman säväyksensä: Jos sitä ei ole säästössä, eikä vanhempien kukkaronnyörit aukea, mistä löytää aikaa ja energiaa sitten vielä senkin tienaamiseen? Vai ratkaistako asia jotenkin toisin? 
       Viime päivinä olen sentään saanut kunnostauduttua monellakin saralla. Eilen kävin kasvattamassa kuntoani Pikku-Saimaan salilla ja vesijuoksualtaassa, tiskasin illalla yli kolmea tuntia (joka rikkoi edellisen ennätykseni) ja tänään olen siivoillut, pessyt pyykkiä ja parhaillaan kirjoitan alkusanoja Kasvatushistorian- ja Filosofian oppimispäiväkirjaan. Keittiöstä leijailee vastapaistetun pullantuoksu -todella tervetullutta vaihtelua siihen pesemättömien tiskien ja viemättömien roskien löyhkään, joka täällä eilen minua odotti.

À la contrôle de la police- Sinivuokkojen syynissä

V o i h a n poliisi. Virkavalta on kyl saanut tänää viihdykettä kiitos mun ja rakkaan ystäväni. Ensin tosiaan Savonlinnasta kotiinpäin -sadesumussa ilman toimivia pyyhkijöitä- ajellessani  kameratolppa välähti juuri hetkellä, jolloin pitelin myös kännykkää korvalla ja tuulilasikin oli niin likaisena et siitäkin rikkeestä tulee varmaan vähintään huomautus. Sitten viimein saavuin ehjin nahoin Riihimäen abc:lle odottamaan ihanaisen ystäväni, jonka luona mun oli tarkoitus yöpyä, kotiintuloa (sain venata yhteensä 5 tuntia...) 

       Yhteentoista saakka jaksoin datailla abc:n sisätiloissa, sit päätin mennä abc:n parkkipaikalle autooni nukkumaan. Kävin heittämässä autonlämmitysrinksaa ja palattuani nukahdin tunniksi, kunnes heräsin kylmyyteen. Ajattelen käyttää autoa taas hetken, mutta, seuraavan kerran heräänkin vasta vähä ennen kahta siihen kivaan tunteeseen, että joku tuijottaa. Ja eiköhän se joku ole vieressä jököttävä poliisiauto. Olin fiksuna naisena vaipunut uneen niin, että auto oli unohtunut käymään ja poliisit oli sit kauempaa ihmetelly tyhjän, jo suljetun, huoltsikan pihalla käyvää autoa, jossa ei edes näyttäisi olevan kuskia kauempaa katsoen, kun makasin penkeillä. Huvittavaa miettiä, että kauankohan ne mahtoivat mua katsella ennen kuin heräsin..

       Sit nousin istumaan ja koitin paikantaa ,että minä mitä missä, olin viel nii unenpöpperössä etten osannu edes avata ikkunaa heti. Kaks nuorehkoa miespoliisia katseli mua pieni virne naamallaan, olin varmaa hehkeä näky pakkautuneena kaikkien mahdollisten rääsyjen alle, meikit levinneenä ja ihan ulalla kaikesta. Ne alkoi kysellä että, kenen auto, mistä tulet, minne menet, mitä teet täällä, miksi teet niin täällä; sen verran sit vissiin onnistuin vaikuttaan järjissäni olevalta, ettei ne sentään puhalluttamaan ruvennu.

       Pian tämän ihastuttavan kohtaamisen jälkeen ystäväni soittikin saapuneensa paikkakunnalle vihdoin ja lähin sitten ajelemaan: tarkoituksena löytää riihimäen keskustaan. Ilman navigaattoria ja mun maailman surkeimmalla suuntavaistolla ajelin ensin tietty 5 kilsaa väärään suuntaan, kunnes tajusin tehä Uukkarin ja lopulta löysin kuin löysinkin Riihimäen rautatienasemalle.

       No, ei siinä viel mitään, mut tullessani rautatieaseman edessä olevaan liikenneympyrään, huomasin kaverini auton siellä parkissa, ja kaverin auton vieressä poliisiauton. Pikkasen alko hymyilyttään.. Ajoin sinne viereen ja samat nuoret poliisisedäthän ne oli, toinen niistä oikein nosti kättänsä mulle. Eipä o ennen tullu vilkuteltua poliiseille! Kaveri ei selvinny ilman puhallutusta ja pikkasen revettiin molemmat kun kaverini kertomus poliiseille oli sitten tukenu omaani, siitä mitä me siel harhailtiin ja poliisit oli vaan todennu kaverille et "joo, toi sun kaveri me jo tiedetäänkin". Melkein ku oltas oltu joku rikollisliiga!

       Kaverin kyydis oli kans yksi tuttava, joka vaan koko tapahtumien ajan nauro ihan kippurassa meiän sähläystä. Lähettiin sielt asemalta sitten ajaan letkassa poliisien perässä sinne, minne oltiin sanottu menevämme yöks. Poliisit katos omaan suuntaansa jossain vaiheessa matkaa, mut sit ku päästiin perille kaverin parkkikselle, ni sieltä meiän takaahan ne ilmesty taas, tuli samalle parkkikselle kääntämään auton ja vilkuileen meitä vielä aiempaa huvittuneemmin. Nyt kun jälkikäteen mietin ni meitä oli siis yks ulkomaalaissyntyinen mies ja kaks naista siin kävelemäs kohti samaa asuntoa.., että mahtoikohan se asetelma viel synnyttää lisää kivoja mielikuvia tylsistyneille poliisisedille. 

       Kaiken kaikkiaan vaikkei asiat menneetkään ihan nappiin, kuten se pikku suunnitelma, että edellisen unettoman yön jälkeen ajan väsyneenä riksuun suoraan kaverin kämpille nukkumaan, nii tulipahan taas vähän seikkailtua!

La poire, la fraise, l'orange- Päärynä, mansikka, appelsiini

Jäätelöä ei voi koskaan syödä liikaa. Se maistuu t a i v a a  l l i s e n hyvältä minä vuoden- ja vuorokaudenaikana tahansa: on ihanaa loppukeväästä astella ensimmäistä kertaa talven jälkeen jätskikiskalle tutkailemaan mitkä on kesän uutuudet, nuolla keskikesällä auringon kanssa kilpaa vadelmamehujäätä tai nauttia talvipäivän ulkoilun jälkeen itse taiteilluista jäätelöannoksista. Testattu on myös, että jäätelö toimii mainiosti niin aamu- väli- kuin iltapalanakin, sekä kiireisen päivän lounaana ja/tai illallisena! Mun tän hetken musthave-jäätelö on ollut jo viikon verran tuiki tavallinen, mutta niiiin herkullinen yhdistelmä: vaniljakermajäätelö+itsetehty kinuskikastike. Vähän jäiset vadelmat sopivat kanssa kaveriksi. Kastike n. 4 hengelle syntyy näin:
             - 2 dl kuohukermaa (ruokakerma kelpaa myös)
             - 2 dl fariinisokeria
Mitataan ainekset kattilaan; nostetaan kuumalle levylle ja sekoitetaan pohjaa myöten kunnes alkaa kiehua. Annetaan kuplia hetken aikaa (sitä enemmän sitkoa kastikkeeseen tulee mitä kauemmin antaa kiehua, esimerkiksi kakun päälliseksi tätä kastiketta tehtäessä kannattaa antaa kiehua siis aika pitkään) Sit kaadetaan kuumana jäätelön ja marjojen päälle, nii Nam! 
       Tässä kuvassa näkyy toissaviikkoinen välipalani; Presso-kahvilan "karkkiyllätys"-annos, jossa oli ihanan raikasta päärynäjäätelöä, toffeekastiketta ja vähän samantapanen tikun päähän tökätty lelukotelo ja lelu kuin on kindermunissa.

L' heure des chandelles est à présent- Kynttilöiden aikaan

Rakastan kynttilöitä. Oikeastaan ympäri vuoden. Niillä on ihana luoda tunnelmaa saunaan tai sytyttää niitä pihalyhtyihin valaisemaan pimeää syksyä, laittaa synttärikakkuun, tehdä niillä muuten tavallisesta ruokahetkestä vähän erityisempi... Kynttilät tuo jotenkin rauhallisen, turvallisen ja lämpimän olon, niitä on levollista katsella.

       Meillä kotona lapsuudessa kynttilät kuului useimmiten vain jouluun, joulunaikaan ja toisinaan muihinkin juhliin, muttei niitä juurikaan käytetty tavallisessa arjessa. Jossain vaiheessa sitä vaan alkoi miettiä, että miksi niitä turhaan säästellään? Kynttilöistä ei tule arkisia jatkuvassakaan käytössä, niissä vaan on jotain taikaa; kynttilän liekkiä ja sen tuomaa valoa jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen, vähän samoin kuin nuotiotulta.

       Syksyn myrskyt, kylmät yöt, tenttiviikko, tulkoon mitä vaan, ni ei stressaa, kun sytytän kivituikku-kokoelmani ikkunalaudalle, istun tuolille ikkunan (ja ihanan lämpöä hohkaavan patterin) eteen, kääriydyin pörröiseen vilttiin ja katselen Olavinkadun öistä elämää. Suklaata kun vielä sais...

Pakollinen kouluhomma, tämä ei siis liity blogiin mitenkään... :)

Yhteistoiminnallinen oppiminen/ Itsenäiset tehtävät/ Video

Mielestäni opin ihan kohtuullisesti videon editoinnista. Jos innostusta riittäisi, niin, että haluaisin oppia lisää, hankkisin tarvitsemani tiedot ystäviltä, jotka tietävät enemmän videon editoinnista tai vaan opettelisin itse ohjelmaa käyttämällä. Voisin tehdä videoita esimerkiksi jonkun ystävän, perheenjäsenen tai sukulaisen juhliin.