À la contrôle de la police- Sinivuokkojen syynissä

V o i h a n poliisi. Virkavalta on kyl saanut tänää viihdykettä kiitos mun ja rakkaan ystäväni. Ensin tosiaan Savonlinnasta kotiinpäin -sadesumussa ilman toimivia pyyhkijöitä- ajellessani  kameratolppa välähti juuri hetkellä, jolloin pitelin myös kännykkää korvalla ja tuulilasikin oli niin likaisena et siitäkin rikkeestä tulee varmaan vähintään huomautus. Sitten viimein saavuin ehjin nahoin Riihimäen abc:lle odottamaan ihanaisen ystäväni, jonka luona mun oli tarkoitus yöpyä, kotiintuloa (sain venata yhteensä 5 tuntia...) 

       Yhteentoista saakka jaksoin datailla abc:n sisätiloissa, sit päätin mennä abc:n parkkipaikalle autooni nukkumaan. Kävin heittämässä autonlämmitysrinksaa ja palattuani nukahdin tunniksi, kunnes heräsin kylmyyteen. Ajattelen käyttää autoa taas hetken, mutta, seuraavan kerran heräänkin vasta vähä ennen kahta siihen kivaan tunteeseen, että joku tuijottaa. Ja eiköhän se joku ole vieressä jököttävä poliisiauto. Olin fiksuna naisena vaipunut uneen niin, että auto oli unohtunut käymään ja poliisit oli sit kauempaa ihmetelly tyhjän, jo suljetun, huoltsikan pihalla käyvää autoa, jossa ei edes näyttäisi olevan kuskia kauempaa katsoen, kun makasin penkeillä. Huvittavaa miettiä, että kauankohan ne mahtoivat mua katsella ennen kuin heräsin..

       Sit nousin istumaan ja koitin paikantaa ,että minä mitä missä, olin viel nii unenpöpperössä etten osannu edes avata ikkunaa heti. Kaks nuorehkoa miespoliisia katseli mua pieni virne naamallaan, olin varmaa hehkeä näky pakkautuneena kaikkien mahdollisten rääsyjen alle, meikit levinneenä ja ihan ulalla kaikesta. Ne alkoi kysellä että, kenen auto, mistä tulet, minne menet, mitä teet täällä, miksi teet niin täällä; sen verran sit vissiin onnistuin vaikuttaan järjissäni olevalta, ettei ne sentään puhalluttamaan ruvennu.

       Pian tämän ihastuttavan kohtaamisen jälkeen ystäväni soittikin saapuneensa paikkakunnalle vihdoin ja lähin sitten ajelemaan: tarkoituksena löytää riihimäen keskustaan. Ilman navigaattoria ja mun maailman surkeimmalla suuntavaistolla ajelin ensin tietty 5 kilsaa väärään suuntaan, kunnes tajusin tehä Uukkarin ja lopulta löysin kuin löysinkin Riihimäen rautatienasemalle.

       No, ei siinä viel mitään, mut tullessani rautatieaseman edessä olevaan liikenneympyrään, huomasin kaverini auton siellä parkissa, ja kaverin auton vieressä poliisiauton. Pikkasen alko hymyilyttään.. Ajoin sinne viereen ja samat nuoret poliisisedäthän ne oli, toinen niistä oikein nosti kättänsä mulle. Eipä o ennen tullu vilkuteltua poliiseille! Kaveri ei selvinny ilman puhallutusta ja pikkasen revettiin molemmat kun kaverini kertomus poliiseille oli sitten tukenu omaani, siitä mitä me siel harhailtiin ja poliisit oli vaan todennu kaverille et "joo, toi sun kaveri me jo tiedetäänkin". Melkein ku oltas oltu joku rikollisliiga!

       Kaverin kyydis oli kans yksi tuttava, joka vaan koko tapahtumien ajan nauro ihan kippurassa meiän sähläystä. Lähettiin sielt asemalta sitten ajaan letkassa poliisien perässä sinne, minne oltiin sanottu menevämme yöks. Poliisit katos omaan suuntaansa jossain vaiheessa matkaa, mut sit ku päästiin perille kaverin parkkikselle, ni sieltä meiän takaahan ne ilmesty taas, tuli samalle parkkikselle kääntämään auton ja vilkuileen meitä vielä aiempaa huvittuneemmin. Nyt kun jälkikäteen mietin ni meitä oli siis yks ulkomaalaissyntyinen mies ja kaks naista siin kävelemäs kohti samaa asuntoa.., että mahtoikohan se asetelma viel synnyttää lisää kivoja mielikuvia tylsistyneille poliisisedille. 

       Kaiken kaikkiaan vaikkei asiat menneetkään ihan nappiin, kuten se pikku suunnitelma, että edellisen unettoman yön jälkeen ajan väsyneenä riksuun suoraan kaverin kämpille nukkumaan, nii tulipahan taas vähän seikkailtua!